Headless-arkkitehtuuri – julkaisujärjestelmien uusi sukupolvi

Modernit sisällönhallintajärjestelmät (CMS), sikäli kun niihin tässä artikkelissa viitataan, alkoivat yleistyä 2010-luvun puolivälistä eteenpäin. Ajankohta ei liene siinä mielessä sattumaa, että samoihin aikoihin JavaScript-maailma otti harppauksia Reactin ja Node.js:n muodossa, mahdollistaen entistä parempien headless-tyyppisen verkkosovellusten toteutuksen. Näissä selainpään sovellus kommunikoi erillisen CMS-backendin kanssa pelkän rajapinnan kautta, toisin kuin perinteisissä monoliittijärjestelmissä, joissa molemmat osat ovat kiinteästi kytketty yhteen.

Millaisia erityispiirteitä ja mahdollisia hyötyjä sitten tuo mukanaan tämä uudempi sukupolvi, joka nojaa API-first ajatteluun ja hyödyntää uusimpia frontend-teknologioita? Entä mitä turhia ennakkoluuloja voisi olla syytä korjata?

Otan tässä käytännön esimerkiksi Payload CMS:n, jota pidän lajinsa mallikkaimpana edustajana.

Vähäisempi plugin-riippuvuus

Payloadin arkkitehtuuri on suunniteltu niin, että perinteisissä järjestelmissä laajasti käytettyjen CMS-kohtaisten pluginien sijaan vastaavat laajennukset on helpompi lisätä osana itse ydintoiminnallisuutta. Tämä voidaan toteuttaa CMS:n kooditason konfiguraatiossa tai suoraan selainpään sovelluksessa.

Kun kolmannen osapuolen plugin-riippuvuuksien määrä on pienempi, vähentää se myös tietoturvan haavoittuvuutta.

Myös ylläpidon vaatimat resurssit kevenevät, kun kokonaisuus koostuu kolmannen osapuolen CMS-pluginien sijaan helposti päivitettävistä npm-paketeista ja virallisista lisäosista.

Kehittäjäystävällisyys

Payloadissa koko sivuston tietorakenne määritellään suoraan kooditasolla. Vaikka ensikuulemalta graafinen käyttöliittymä voisi vaikuttaa kätevämmältä kuin koodieditori, todellisuudessa työskentely käy sujuvammin, kun käytössä on TypeScriptin ohjelmointia helpottavat työkalut tai esimerkiksi AI-editorin ennakoiva sisällönsyöttö.

Rakenne on helppo viedä versionhallintaan, jakaa eri ympäristöjen ja kehittäjien välillä ja luottaa siihen, että kaikki ovat synkassa.

Graafinen käyttöliittymä toimii Payloadissa vain sisällönsyöttötarkoitukseen.

Yleisimmät moderneihin CMS:in liittyvät harhaluulot

• “Ne on tarkoitettu monikanavaiseen sisällönjakoon” – Vaikka headless-arkkitehtuuri mahdollistaa myös tämänkaltaiset toteutukset, on harhaanjohtavaa markkinoida sitä keskeisenä käyttötapauksena. Väittäisin, että headlessin päähyöty on toisaalla: se mahdollistaa modernin frontendin rakentamisen vapaavalintaisilla työkaluilla ja teknologiavalinnoilla.

  Mitä monikanavaiseen sisällönjakoon tulee, niin voisi olla aiheellista kysyä, kuinka usein todellisuudessa nettisivuista johdetaan omia itsenäisiä mobiilisovelluksia tai esim. info-tv-näyttöjä?

• “Se on hidasta ja kallista” – Tämä ennakkokäsitys juontaa todennäköisesti juurensa headlessin varhaishistoriasta ja siitä, että kyseisen termin alle mahtuu jos jonkinlaisia toteutustapoja, hyviä ja huonoja. Hyvä esimerkki kyseenalaisesta teknologiavalinnasta on yrittää käyttää taustalla julkaisujärjestelmää, jota ei alun perin ole siihen suunniteltu. Hyvä pitää mielessä, että tilaamalla “headlessia” ei saa taikasanalla laatua. Tarkennetaan siis vielä, että tässä artikkelissa modernilla toteutustavalla viitataan Payload CMS:n ja Next.js:n vuoden 2025 versioihin.

  Yleinen turha hidaste headless-toteutuksissa johtuu tavasta hakea tietoa backend-rajapinnasta, eli siitä että joudutaan käsin kirjoittamaan suuri määrä kyselyitä ja tyyppimäärittelyjä. Payload ohittaa tämän hidasteen generoimalla tyypitykset automaattisesti ja tarjoamalla “local API”:n datan hakemiseen, mikä toimii huomattavasti pienemmällä vaivalla verrattuna perinteiseen rajapinnan kanssa kommunikointiin.

  Kun tähän yhdistetään aiemmin käsitellyt kehittäjäystävällisyyden edut, kääntäisin väittämän ennemmin niinpäin, että modernilla CMS:llä kehitystyö on sujuvampaa ja edullisempaa kuin perinteisillä monoliiteilla, mikäli vain perusta on kunnossa.

• “Se ei sovellu yksinkertaisille markkinointisivustoille” – Payloadin rautalankatason oletusasennus pitää sisällään kaiken tarvittavan karvalakkimallin nettisivuille. Peruskonfiguraatio on nopea ja kevyt, jonka jälkeen voidaan keskittyä olennaiseen eli itse sivuston rakenteen ja ulkoasun toteutukseen.

  Pienempikin markkinointisivusto hyötyy Next.js:n tarjoamista eduista, kuten paremmasta suorituskyvystä ja hakukonenäkyvyydestä.

• “Sisällönhallinta on monimutkaisempaa” – Payloadin admin-käyttöliittymä on tarkoitettu pelkästään sisällönhallintaan. Siihen ei ole lisätty kehittäjille tarkoitettuja toimintoja, ja se on näin ollen selkeämpi.

  Käytössä oleva block-editori toimii samalla perusajatuksella kuin WordPressistä tuttu Gutenberg. Myös lopullisen sisällön tarkastelu preview-ikkunan kautta onnistuu siinä missä perinteisilläkin.

• “Ne eivät seiso tarpeeksi tukevalla pohjalla” – Perinteisten CMS:ien markkinoinnissa usein korostetaan laajaa kehittäjäyhteisöä, ekosysteemiä sekä pitkää historiaa. Nämä ovat valideja pointteja, mutta niitä on hankala vertauttaa moderneihin julkaisujärjestelmiin, jotka toimivat vähemmän eristyksissä ja ovat enemmän sidoksissa suurempaan vallitsevaan web-ekosysteemiin.

  Jos hallitsee esimerkiksi tämän hetken suosituimman ohjelmointikielen TypeScriptin tai frameworkin, kuten Reactin, pystyy kohtuullisen luontevasti liikkumaan erilaisten modernien CMS:ien kuten Payloadin, Sanityn tai Strapin välillä, riippumatta näiden erityispiirteistä.

Yhteenveto

Headless CMS ei ole aina monimutkainen tai kallis ratkaisu, vaan usein helpompi, kevyempi ja joustavampi kuin perinteiset ennakkokuvat antavat ymmärtää. Modernilla järjestelmällä, kuten Payloadilla, sivuston rakentaminen, ylläpito ja sisällönhallinta sujuvat vaivattomasti, olipa kyse sitten pienestä markkinointisivusta tai suuremmasta projektista.

Ajatuksiaan jakoi